Oman leivontablogin kirjoittaminen on pyörinyt mielessäni jo pitkään. En tiedä kenelle EN olisi puhunut siitä vuosien varrella. Aivan, vuosien. Se taisi olla viisi vuotta sitten, kun mietin päätäni puhki, mikä on se minun juttuni. Mitä lähtisin opiskelemaan ja mikä minusta lopulta tulisi isona? Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista, useimmista kuitenkin vain pintapuolisesti. Tuolloin yöpöydällä lojui psykologian ja filosofian kirjoja. Vaaterekissä pölyttyi aloitettuja ompeluprojekteja. Pöytälaatikon pikkukirjaseen kertyi runoja. Aamuisin tanssahtelin peilin edessä. Intohimoinen ammattitanssija? Juu, ei näillä liikkeillä.
Mutta mikä ei ikinä pölyttynyt tai vain lojunut merkityksettömänä pöydällä, oli reseptivihkoni. Repaleinen, jauhoinen, tahrainen ja ennen kaikkea sekava, mutta jokapäiväisessä käytössä. En ollut uskaltanut katsoa pidemmälle leipomisharrastustani. Se oli niin hauskaa ja luovaa! Leipoessani en miettinyt pitkän ajan tavoitteita vaan elin hetkessä. ”Tänään kaapista puuttuu kakku ja minähän leivon sinne sellaisen!”
Kaiken pähkäilyn tuloksena päätin hakea opiskelemaan ravintola-alan liikkeenjohtamista. Maitoallergisena ja gluteenitonta ruokaa syövänä ”ruokarajoitteisena” oli sopivampaa mennä opiskelemaan liikkeenjohtoa kuin leipurin ammattia jauhopölyn ja maitotuotteiden keskelle.
Opiskelujen ohella sinkkutalouteni kasvoi kahdella kissalla, miehellä, koiralla ja lapsella. Nyt elämässä on vähemmän aikaa leipoa, mutta yhä enemmän syöjiä! Kiireestä ja vilskeestä viis – jos jotain asiaa ideoi ja suunnittelee päässään viisi vuotta, täytyy kyseessä olla unelma, joka vaatii toteuttamista. Ja tässä sitä nyt ollaan, oman blogin äärellä.
Ensimmäinen postaus on nyt kirjoitettu ja ei voi kuin toivoa, että tästä projektista nauttii ja hyötyy joku muukin kuin minä. Millä reseptillä sitten haluan aloittaa blogini? Tällaisella herkkusuulla kuin minä on monta lempparireseptiä. Kuitenkin vain yhdellä ohjeella on kunnia olla blogin ensimmäinen resepti. Se on niin makea, niin tuttu – mokkapalat.
Tervetuloa Kaapista puuttuu kakku blogiini ja herkullisia lukuhetkiä!
Anniina 😊